tiistai 11. marraskuuta 2014

Syntymäpäivät Swingelingissä

 
Juhliin lähdössä. Pipo Vinkee, takki Racoon, housut TähtiJonathan, hanskat Molo Kids, kengät Viking Goretex, huivi äidin (minun) vanha
 
Pidimme lauantaina K:lle 4-v. kaverisynttärit Swingelingissä ("Vingalingassa") Mustasaaren Sepänkylässä. Aiempina vuosina 1-v. synttärit järjestettiin neljänä (!) peräkkäisenä päivänä silloisessa asuinkaupungissamme Helsingissä kaksiossa (torstaina äidin (=minun) pikkusiskot ja serkkuja, perjantaina tuttuja lapsiperheitä, lauantaina isän työkavereita, sunnuntaina äidin opiskelukavereita) ja erikseen Pohjanmaalla asuville sukulaisille, kummeille ja tuttaville mumman luona toisena viikonloppuna. 2-vuotissynttärit pidettiin myös Helsingissä ja vieraina oli äidin pikkusisko, työkaveri poikansa kanssa, alakerran naapuri poikavauvansa kanssa sekä kummit Pohjanmaalta. Viime vuonna 3-vuotissynttärit vietettiin Pohjanmaalla yksipäiväisinä, jälleen mumman luona. Koska asun K:n kanssa kaksiossa ja halusin kuitenkin järjestää "kunnolliset" synttärit, päädyimme Swingelingiin. Olin huomannut mahdollisuuden järjestää syntymäpäivät siellä jo sen auetessa keväällä 2013. Olimme käyneet siellä kerran aiemmin, mutta K oli useasti sen jälkeen pyytänyt päästä sinne ja ehdottaessani synttäreiden viettämistä siellä en saanut muissa asioissa niin tuttua uhmaikäisen vastalausetta. Soitin hyvissä ajoin Swingelingiin ja sain synttärihuoneen varattua haluamalleni ajankohdalle.

Kakku tulee
 
Pari kuukautta ennen juhlia ja itse varaustakin olin jo alkanut kysellä tuttujen lasten vanhemmilta livenä ja Facessa, olisiko heillä mitään kyseisenä viikonloppuna 8.11. Se olikin ainoa meille sopiva viikonloppu ja -päivä syntymäpäivän 17.11. tienoilla, kun K oli/on isällään tuota isänpäiväviikonloppua edeltävän ja sen jälkeisen viikonlopun ja isänpäivänä kävi isän luona pari tuntia kylässä. Syntymäpäivän jälkeisenkin viikonlopun K viettää isällään, koska olen menossa Latviaan koiranäyttelyyn, ja sen jälkeisen viikon sunnuntaina on edessä muutto Kuopioon - lauantaina toki käydään vielä katsomassa Muumien Taikatalvi-teatteriesitys Vaasassa ja juhlimassa entisen työkaverini lasten syntymäpäivät Isossakyrössä. Noin kuukautta aiemmin loin tapahtumaan Facebook-kutsun (Invite Only) tuttujen lasten vanhemmille. Sitä ennen olin katsonut hoitopaikan hoitoaikalistasta hoitokaverin äidin nimen ja lisännyt hänet kaverikseni sekä esitellyt itseni ja kertonut synttärien ajankohdan.
 
Sateenkaarikakkua syömässä
 
Yhteydenpito Swingelingiin ennen juhlia sujui mielestäni hyvin, vaikka asioin suomeksi. Heille sopi, että ilmoitan tarkan kävelevien lasten osallistujamäärän synttäreitä edeltävällä viikolla. Olimme tilanneet normaalien tarjoilujen lisäksi täytekakun - muutoin jäätelöpallokakku olisi ollut juhlien "ainoa" kakku. Omia tarjoiluja/eväitä Swingelingiin ei saa viedä. Sovimme aiemmin puhelimessa, että jääteläpallokakun hinta vähennetään kakun hinnasta, mutta hintaeroa olisi jäänyt 5 euroa, joten päätin lopulta ottaa "molemmat kakut".
 
 
Synttärisankari sai Swingelingiltä lahjakortin, joka oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn 2 kk sisällä synttäreistä.

 
 
Lasten vanhemmat osallistuivat synttäreille (kahvin 1,5 e/kuppi ja 16 lapselta ylijääneiden kakun ja jäätelön sekä popcornien voimalla) ja hyvä niin. En olisi mitenkään pystynyt vahtimaan niin monta lasta (ikähaitari 1-9), vaikka mukana olisi ollut toinenkin valvoja. Mukana oli hoitokavereita, pikkuserkkuja ja omien kavereideni sekä muiden tuttujen lähialueella asuvia lapsia. Ajattelin kutsua ennemmin liikaa kuin liian vähän vieraita, koska flunssakausi oli kesken ja lapsiperheillä on niin paljon muitakin menoja. Onneksi saatiin kunnioitettavan iso porukka kasaan. Pohjalaiseen tyyliin aikuisten kommentit juhlista ja paikkavalinnasta saattoivat olla luokkaa: "Niin, ei kaikki varmaan olis tullu, jos nää ei olis ollu täällä" tai "Niin, onhan se helppoa kun ei tarvi itte siivota tai leipoa", mutta alan reilun vuoden Pohjanmaalla asumisen jälkeen jo tottua pohjalaiseen tyyliin tai ainakin selvitä siitä. :-) Vaurioilta ei vältytty, koska paikassa oli eri ikäisiä ja -luonteisia lapsia. Onneksi saman porukan kaikki vanhemmat osasivat käyttäytyä järkevästi ristiriitatilanteissa. Olisin tietysti itsekin voinut korostaa ennen juhlia, että kaikki vastaavat omista lapsistaan tms. ja että Swingelingissä isoilla lapsilla saattaa olla meno päällä ja vanhemmat kahvilla.

Pienten puolella oli mm. "jättikokoisia Legoja"

Päivitin fb-sivulle juhlien pitoviikolla varmistelupostaukset ("ovathan kaikki ilmoittautuneet tulossa?", "Huomenna nähdään") ja muistutin kaikkia synttäreiden pitoajasta kirjoittaen, että paikalla voi olla jo vähän ennen aloitusta, ja osoitteesta. Pitihän se arvata, että itse olimme tietysti ne myöhässä tulijat! Lähes kaikki olivat siis paikalla ennen meitä. Ennen juhliin menoa kävimme tervehtimässä K:n isänisänäitiä, lunastamassa liput Taikatalvi-esitykseen sekä tankkaamassa. Tankkaamassa Olympian viereisellä (oli niin halpaa erityisesti ammattiliiton jäsenkortin 2,5 sentin alennuksella, vaikka alkoikin olla kiire) Teboililla Mersu-kuski käyttäytyi törkeästi ja ylimielisesti kurvaten eteemme, mutta ei siitä sen enempää. Swingelingiin olisi ennen ollut helppo ajaa suoraan Vaasasta, mutta ohitustien rakentamisen ja päivittämättömän navigaattorin takia matkassa kesti. Ajoin jo Mustasaari E-liittymästä ylös, vaikka olisi kannattanut ajaa vasta Karperön ja Botniahallin liittymästä. Nyt tietyömaa oli esteenä ja kiersimme Bölen kinttupolkujen kautta perille myöhässä. Menin tiskille, saimme ohjeen palata takaisin eteiseen rannekkeiden kiinnitystä varten ja menimme toiseen synttärihuoneeseen.

Lapset olivat aluksi hieman jännittyneitä vanhempienkin ollessa paikalla ja muutenkin uudessa tilanteessa. Monet halusivat malttamattomina mennä liukumäkeen jo kakun syönnin aikana. Synttärisankarille laulettiin ja kaikilta vierailta kysyttiin ikä, ja olivatko he aiemmin käyneet Swingelingissä. Swingelingin edustaja myös availi lahjoja päivänsankarin kanssa. Kaikille lapsille oli varattu ruoka"kärryyn"pienet karkkikääröt muiden tarjottavien lisäksi, mutta en muista sanottiinko niistä erikseen. Annoimme ne lähtiessä mukaan. Juomana oli "viidakkomehua". Tungosta Swingelingissä oli noin kahden-kolmen aikaan, mutta ei juurikaan myöhemmin. Samana päivänä pidettiin toisetkin juhlat samassa juhlahuoneessa. Käytin asiointikielenä paikan päällä ruotsia (henkilökunta puhui lapsille suomea) ja saimmekin hyvää palvelua. Hintaan sisältyneet kahden valvojan kahvitkin vähennettiin loppusummasta, kun kävin erikseen huomauttamassa. Lisäksi pieneen nenäverenvuotoon annettiin pika-avuksi Slush-jäähilettä.

Juhlamekkona K:lla oli Pomp de Luxin loppuunmyyty, mutta PDL-fb-kirpulta uutena ostettu Enna dress rosen värisenä koossa 122. Sain sen vaihdettua hänelle päälle ennen kuvien ottoa synttärihuoneessa. Isomumman luona ja matkalla päällä oli vielä me&i vaaleanpunainen geishamekko ja itselläni oli sekä isomummalassa että Swingelingissä siihen yhteensopiva punainen me&i memory lane-malliston geishamekko. Enna toimi myös sisäleikkipuistomekkona yllättävän hyvin. Jalassa tytöllä oli nextin leggingsit ja muistaakseni Lindexistä ostetut sukat sekä jossain vaiheessa mustat serkkupojan vanhat sisätossut. Olin varannut Pomp de Luxin roset sukkahousut laitettavaksi tytölle jalkaan, mutta ne säilyivät koskemattomina seuraavan aamun kirkkovisiittiin (päällä myös PDL.n blue Bedford ja nextin peplum-tyyppinen neuletakki, jalassa Arauto Rapit) asti.

Kuvista 2-5 iso kiitos Leenalle! :) Kiitos synttäreillä olleille. Jos joku miettii synttäreiden pitämistä Swingelingissä: kannattaa asioida ruotsiksi, sanoa lapselle jo ennen juhlia, että juttelee kaikkien vieraiden kanssa, olla itse skarppina ja varata lapsille jalkaan tossut tai pitävät sukat. :-)
 

torstai 6. marraskuuta 2014

Ekaa kertaa PartyLite-kutsuilla ja yhteneväisyyksistä lastenvaate- ja kynttiläkutsujen välillä

Kävin eilen PartyLite-kutsuilla kaverini luona. En ollut ennen ollut sellaisilla, eikä minulla ole (vielä?) kaveripiiriä, jossa joku järjestää koko ajan Tupperware/me&i/Pomp De Lux/Nosh/House of Lola-kutsuja ja muut tulevat kaverit tulevat kylään ja kohteliaisuuttaan tilaavat ainakin jotain. me&i-kutsuilla olen ollut kaverin isosiskolla kolmesti (kiitos :) ) ja Pomp de Luxin avoimissa ovissa kahdesti. me&i-bloggari- ja lukijaillassa olen myös ollut kerran keväällä 2013 lukijana (mukana olivat blogit La Petite Princesse, Toukokuun tyttö, Mami gogo, Kuulasta ja kepeää, Eppusen kaapilla ja kullakin bloggaajalla 3-5 vierasta).

Valmistauduin kutsuille selailemalla syksyn kuvaston netissä läpi. Siellä oli tasan yksi tuote, jonka olisin halunnut ostaa, ja sekin oli saatavana vain emännän varauslahjana (Enkelisydän). Laadin ostoilmoituksen työpaikkakaupunkini PrintScreenin avulla fb-kirppikselle ennen kutsuille menoa. Myös tuoksusuihkeet kiinnostivat ja ylipäätään se, minkä tuoksuisia tuotteita olisi tarjolla. (Sisältö ratkaisee, aivan kuin tässä blogissakin!)

Menin 10 minuuttia myöhässä paikalle, koska autoon piti matkalla käydä ostamassa Motonetistä jarrupalat eteen ja taakse. Esittely ei ollut vielä alkanut, kun tulin paikalle ja sohvan nurkassa oli sopivasti tilaa minulle.

Olenko ainut, jolle keskellä edessä oleva Syleily-kynttiläsomiste tuo mieleen henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet?

Esittelijä alkoi kertoa tuotteista. Yksi vieraista kommentoi aika paljon kaikenlaisia asioita ja jo ennen esittelyä kertoi ummet ja lammet aiemmista asuinpaikoistaan ja jopa pohjalaisittain suorasanaisesti huonoista kokemuksistaan Vaasan Olympiakorttelissa (mikä oli hieman yllättävää, koska kyseessä oli n. 50-vuotias nainen). Esittelijäkin kommentoi jotain asuinpaikkaa ja joku vieraista kertoi asuneensa samalla alueella kuin esittelijä ja suorasanainen vieras (Kotiranta). Esittely ei tainnut edetä ihan esittelijän mielen mukaan, mutta hän joustavasti päätti, että saamme katsella tuotteita omien mieltymistemme mukaan ja kysellä tarvittaessa, eli kuvastoa ei käyty läpi kuten ilmeisesti normaaleilla kutsuilla on tapana. Onneksi joku muukin mietti "mikä on votiivi?" ja kysyi sitä esittelijältä, koska itsekään en tiennyt, enkä kehdannut kysyä (se on PartyLiten matalaa Tuikkivaa korkeampi kynttilä, joka nesteytyy sulaessaan ja jota ei voi polttaa ilman astiaa tms. Lisätietoja http://www.partylite.fi/fi/tuotteet/tuoksutuotteet/kynttilaet-ja-tuoksuvahat.html).

Muut tuoksut olivat nenääni hyviä, mutta Tamboti safari miehinen (no miksipä ei sitäkin voisi viedä lahjaksi miehelle tai miehisestä tuoksusta nauttivalle), eivätkä Ebony oud ja Myrttikään oikein miellyttäneet. Muuten melkein mitä vaan tuoksua olisi voinut ostaa kynttilänä/öljynä. Metsän tuoksua haistelen mieluiten oikeassa metsässä. Just Desserts-tuotteita olisin voinut ostaa pelkän ulkonäönkin perusteella, vaikken muuten olekaan visuaalisesti asioita hahmottava. Eivätkä nämä sitruunalime macaron (kutsujen emännän luonnehdinta: onko tämä tuoksu popcorn?), vaahtokarkki & piparminttu tai omenastruudeli huonoilta tuoksuneetkaan. Mikähän siinä on, että vaikka ei enää aikuisena olisikaan makean perään, muut tuotteet, joissa on karkkeja/muffinsseja/muuta makeaa (me&i-vaatteet, Phister & Philinan tikkarimekko http://www.kukkuukids.fi/product_details.php?p=709) saavat ostovimman aikaan.

Enkelisydämen (emännän varauslahja) lisäksi kuvastossa oli kaksi muuta enkeliaiheista kynttilänpidikettä (ei kun kynttiläsomistetta, en ole vielä asiantuntija näissä nimikkeissä) ja marraskuun (?) aikana myynnissä olevissa tuotteissa oli neljäs metallinen. Esittelijällä oli mukanaan Toivon enkeli (ks. kuva alhaalla). Muitakin ihan nättejä tuotteita kuvastossa oli, esim. lootuksenkukat ja Neitsyt ja lapsi, mutta en kuitenkaan raaskinnut ostaa mitään. Yleisesti tuotteet olivat sellaisia, että niitä voisi ostaa lahjaksi tai kaappiin odottamaan yllättäviä tilanteita, joissa pitäisi viedä jokin tuominen, mutta en toisaalta haluaisi antaa sellaista lahjaa/tuomista, josta en itse pidä aivan mielettömästi, enkä tiedä ilahtuisiko kukaan omista tutuistani kynttilään liittyvistä lahjoista. Wien-aiheisia lahjoja olisi voinut ehkä ostaa vanhemmilleni, jotka ovat matkustaneet sinne useasti. Forbidden Fruit-vartalonhoitotuotteet olisin voinut ostaa. Oli erikoista, että niitä myytiin lahjapakkauksessa - kuka ostaisi sellaisia tuotteita kutsuilta lahjaksi ja kelle niitä kehtaisi antaa? Itsellesi tulee mieleen ainoastaan marginaaliryhmät tai poikkeuksellisen rempseä naiskaveri. Voihan niitä itselleenkin tietysti ostaa lahjaksi. Viettelevä viikuna ei iskenyt, mutta muut tuoksut näistä kielletyistä hedelmistä kyllä.

Fresh Home by Partylite -liinavaate- ja huonesuihkeita olisin voinut ostaa ripakopallisen. Ainakin Perfect Petiä, joka "tuo kotiin pehmeää sitrustuoksua. Eläinystävät ovat tervetulleita kaikkiin huoneisiin". Ylipäätään tällaisen tuotteen mukana valikoimassa pitäminen sai minut ajattelemaan, että (erityisesti naisiin suuntautuvassa) verkostomarkkinoinnissa otetaan nykyään kaiken muun ohella (hc-)koiraihmisetkin huomioon. Lastenvaatteiden puolella me&i AW2014-mallistossa on koira-aiheinen pipo täysin uudistetulla applikaatiolla, pari tunikaa, tassupaita ja tassupöksyt (ainakin). Möin juuri Sydänpyllyt-fbkirpputoriryhmässä mopsiaiheisia me&ivaatteita parin kauden takaa ja kiinnostusta niihin oli. PartyLiteissä koiraihmiset on huomioitu näiden Perfect Pet-suihkeiden ja kynttilöiden muodossa.

 

Toivon enkeli
 
Enkeliaiheisista kynttiläsomisteista tuli mieleen, että niitä voisi viedä haudoille tai polttaa kotona muistellen ajasta iäisyyteen siirtyneitä läheisiä. Niitä voisi myös pitää kotona siltä varalta, että jollekin läheiselle tulee yllättävä tilanne. Joillekin ihmisille veisi ennemmin tällaisen enkeliaiheisen kynttiläsomisteen kynttilän kera kuin kukkia. "Kyllä nyt näitä voi ostaa, vaikka muuten ostaisikin vain tarpeeseen"-olo tuli myös Pomp de Luxin avoimissa ovissa AW2014-malliston mustista lastenvaatteista. Sopivat hautajaisvaatteiksi ainakin 4-vuotiaalle tai vanhemmalle ja ovat kauniita, mutta ei liian pröystäileviä. Sopivat talveen ja kesään, koska niitä voi pitää kerroksittainkin. Käyttöä niille voi tulla milloin tahansa ja on hyvä, ettei siinä tilanteessa tarvitse murehtia, mistä saa sopivat vaatteet (itselle tai lapselle).
 
Pompin avoimistakaan en ostanut tänä syksynä mitään: katselin vain vaatteet läpi ja hankin fb-kirppikseltä uuden Enna-mekon, joka oli myyty loppuun todella nopeassa ajassa. Myyjän laittamassa ilmoituksessa oli paljon alustavia varauksia jonossa, mutta mittojen perusteella (tai järkiinsä tultuaan, koska hinta oli korkeampi kuin mitä myyjä oli itse maksanut) ostajaehdokkaat vapauttivat sen ja sain sen ystäväni avustuksella, joka nouti sen asuntonsa läheisyydestä, osallistuessani hänen tupareihinsa (tuparilahjavinkki: Mirva Saukkola: Etiketti). Mekko on kokoa 122/128, mutta ajattelin laittaa sen pitkänhuiskealle tyttärelleni 4-vuotissynttäreille.
 
 
Niin, miksen ostanut Perfect Pet-suihketta?

Jospa ensin odottaisin, että tästä nykyisestä lemmikkien aiheuttamien hajuhaittojen suihkepullokavalkadista ainakin kolme vasemmanpuolimmaista pulloa (joiden sisältämien aineiden tarkoitus on Perfect Petin tapaan parantaa/poistaa tuoksua, ei niinkään puhdistaa) tyhjenee.


- Ieva

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ajattelemisen aihetta työllistymisestä oikkareille & vastavalmistuneille juristeille

Juristien työttömyydestä ovat kirkuneet uutisotsikot jo jonkin aikaa http://www.talouselama.fi/uutiset/eiko+mikaan+ole+enaa+varmaa+nuorten+juristien+tyottomyys+kaksinkertaistunut+lyhyessa+ajassa/a2232596 ja jopa suomi24-keskustelupalsta http://keskustelu.suomi24.fi/node/12421889. (Googleta myös kaksplus ja vauva.fi:n keskustelut aiheesta, jos haluat lukea helppolukuista (?) tekstiä "elävästä elämästä"!)

Muistan jo opiskeluaikana 2006-2012 tuskailleeni sen kanssa, miten käy, jos on työttömänä valmistumisen jälkeen. Opiskelukaverini lohdutti sanomalla, että eihän juristeja ole paljonkaan työttömänä. Jotkut saattoivat olla vähän aikaa työttöminä valmistumisen jälkeen ja moniongelmaiset olivat ja ovat asia erikseen. Silloin ajat eivät vielä olleet näin huonot, mutta tiedättehän, mitä pessimisteistä sanotaan. Olen itse saanut usein blogeista/sosiaalisesta mediasta apua mitä erikoisempiin tilanteisiin, joten kehtasin tällä kertaa blogata itsekin aiheesta, joka on ollut jo vuosia osa arjen pelkojani ja tietyssä määrin ohjaillut tehtyjä valintojanikin. Ehkä 40 vuotta sitten töitä on ollut helppo hakea ja saada oik.yo:na, OTK:na tai VT:na, mutta nykyään täytyy olla koulutuksen/opiskelupaikan lisäksi PALJON muita hyviä ominaisuuksia, että pääsee edes työhaastatteluun.

Eero Blåfield on blogannut aiheesta hyvin Lakimiesliiton blogissa http://www.lakimiesliitto.fi/blogi/opintojen-aikana-hankittu-oman-alan-tyokokemus-kullanarvoista/. En copypastea oman alan työkokemuksen hankkimista ja verkostoitumista tms. usein mainittuja ja hyviksi havaittuja keinoja, vaan ajattelin heitellä hieman muitakin vinkkejä tai ainakin tapoja ajatella töistä ja työmarkkinoista näinä vaikeina aikoina. Kaikkia maailman työnhakuvinkkejä (soittele avointen hakemusten perään, seuraa myös muita kanavia kuin mol.fi ja Lakimiesliiton työnvälitys jne...) tässä ei siis ole, mutta niitä on netti pullollaan ja voitte yrittää keksiä itse lisää. En takaa, että vinkeistä on hyötyä, mutta itselleni ainakin joistain niistä on ollut hyötyä. Vaikka työttömyydestä puhutaan paljon, aina on niitäkin juristeja/opiskelijoita, jotka ovat kuin ihmeen kaupalla päässeet unelmaduuniinsa jollain tavalla. Heitä kannattaa kuunnella. Kaikelle on tarkoituksensa ja elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja myöhemmin voi huomata sille suuremman merkityksen. Teksti voi olla vaikealukuista, mutta juristin työ on vaikeaselkoisten tekstien lukua ja niistä olennaisen löytämistä. ;)

Opiskellessa:

- käy vaihdossa/oleskele ulkomailla tai erikielisellä alueella äidinkieleesi verrattuna tai osallistu edes toisenkieliseen opetukseen. Kieli on juristin työkalu ja monipuolinen kielitaito on valttia töitä hakiessa.  Työnantajat yksityisellä puolella tuntuvat olettavan, että ainakin englannin taidot ovat oikkareilla/vastavalmistuneilla huippuluokkaa (äidinkielen veroiset?). Ns. aiemmalla saapumiserällä kielitaito saattaa olla peräisin vain koulun penkiltä, ja valtionhallinnossa ja kaksikielisissä työpaikoissa (sekä lähes aina, jos työhaastattelija on ruotsin- tai kaksikielinen) myös ruotsin osaaminen voi olla edellytys/etu. Venäjän osaajiakin on peräänkuulutettu monissa työpaikkailmoituksissa. Suomen oikeinkirjoituskaan ei ole itsestäänselvyys kaikille nykyjuristeille tai sellaisiksi aikoville. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, myös niitä hakemuksia laatiessa!
- älä laita kaikkia munia yhteen koriin kursseja/valinnaisia valitessa tai välttämättä edes yhden ainoan pääaineen koriin, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä hyvältä idealta. Suomessa opiskelu on ilmaista ja valinnaisia voi valita suurin piirtein miltä (oikeuden)alalta haluaa. 300 op on vain alaraja; jos elämäntilanne sallii ja opintotukikuukausia on jäljellä, miksipä ei voisi syventää tietämystään myös muista itseään kiinnostavista ja/tai työllistämistä helpottavista aihealueista. "Ylimääräisten" opintojen käyminen on useimmiten helpompaa järjestää opiskeluaikana. Vaikka tietäisit ehdottomasti haluavasi tutkijaksi/tietyn muidenkin opiskelijoiden suosiman oikeudenalan ekspertiksi, kannattaa silti käydä edes joltain toiselta oikeudenalalta kursseja. Jossain vaiheessa saatat huomata, että "kaikkia mahdollisia paikkoja, kunhan nyt saisi edes jonkun työn"-tyylillä töitä hakiessa voi olla vaikeaa erottautua muiden hakijoiden joukosta, jos töitä ei ole tarjolla sillä opiskeluaikana niin mielenkiintoiselta tuntuneella alalla tai kun sillä mielenkiintoisella alalla olevat paikat menevät ihmisille, joilla on pitkä kokemus alalta jo opiskeluajalta. Muiden tiedekuntien kurssit voivat olla tilanteesta riippuen hyvä keino herättää huomio tai jäädä mieleen persoonana esim. työhaastattelussa, eli muidenkin tiedekuntien kursseja voi selailla sillä silmällä omat kiinnostuksen kohteet sekä työllistymisrealiteetit huomioiden. Jos rahkeet riittää, voi jopa miettiä toista maisterintutkintoa tai LL.M:ää.
- yritä jäädä muiden opiskelijoiden ja oman alan kontaktien mieleen positiivisella tavalla.
- tee gradu aiheesta, josta voi olla hyötyä työnhaussa edes jollain tavalla. Aihe voi olla ajankohtainen, voit kirjoittaa gradua jollekin toimeksiantajalle (tiedän, paikkoja on vähän) ja jäädä mieleen positiivisessa mielessä jatkaen kyseisessä työpaikassa valmistuttuasi tai aihe voi olla sellainen, että siitä on helppo keskustella tulevissa työhaastatteluissa haastattelijoiden kanssa, jos työkokemus ei ole vielä kovin laaja. Gradun ja oikeusnotaarityön voi tehdä eri oikeudenalasta ja haettavasta työpaikasta riippuen nostaa esille sen, kummasta on enemmän "hyötyä" työn kannalta. Yliopistolla ei ainakaan ennen saanut jatkaa, ellei saanut gradusta vähintään m:ää. Jos tähtäät siihen/korkeampaan arvosanaan ja saavutat sen, voit pitää yliopistourankin mahdollisena uravaihtoehtona ainakin ennen kuin muuta löytyy. Tästä puolesta itselläni ei ole kokemusta, mutta sielläkin voi varmasti verkostoitua ja minkä tahansa alan juristin työ on jollain tavalla tiedon hakua ja analysointia.
(suhtaudu seuraavaan varauksella, erityisesti, jos sinulla on muillakin elämänalueilla tapana siirtää asioita hamaan tulevaisuuteen:)- venytä valmistumista siihen asti, että sinulla on edes jokin oman alan työpaikka valmiina odottamassa, jos opintotukikuukaudet sen sallivat. Ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan ei tarvitse olla vaativuustasoltaan tai palkkaukseltaan sitä, mitä ehkä opintojen alussa tai muuten kuvittelit. Tärkeintä on, että saat jalan oven väliin edes johonkin työhön ja voit ehkä edetä samassa työssä juristin töihin tai organisaatioon, joka on jotenkin sidoksissa siihen ensimmäiseen työhön. Vaikka pätevyysvaatimuksena avoinna olevissa työpaikoissa näkyisikin ylempi korkeakoulututkinto, se ei tarkoita sitä, että heti kun sinulla on tutkinto, saat sellaisen työn. Silloin olet vain yksi hakijoista, joiden hakemukset otetaan huomioon. Sen lisäksi tarvitaan opiskeluaikana saatuja valmiuksia ja usein myös työkokemusta, josta olisi hyötyä työssä. Sukulaisten uteluista valmistumisesta ei kannata piitata: ajat ovat kenties muuttuneet heidän opiskelu-/nuoruusajoistaan, tai sitten heillä ei ole lainkaan käsitystä lakialan työllisyysilanteesta.
-ajattele elämäntilanne kokonaisuutena. Hieman edelliseen liittyen: olisiko pitkä ulkomaanreissu, lemmikin hankkiminen tai perheen perustaminen helpompi toteuttaa opiskeluaikana/valmistumisen kynnyksellä kuin juuri vakituisen työpaikan saamisen jälkeen? Ei ehkä exclusivena siinä vaiheessa, mutta muutaman vuoden päästä se voi onnistua miettimättä koko ajan, mitä mikäkin maksaa ja sitä arvostaa eri tavalla, kuin jos aina olisi ollut varaa elellä niin. Jos lapsen toinen vanhempi suostuu jäämään vanhempainvapaalle tai isovanhemmat tarjoutuvat auttamaan tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla, voit hakea töitä raskaana ollessakin ja vauvan syntymän jälkeen. Jos kaikki hankkisivat lapsia vain vakituisissa työsuhteissa, syntyisi itseään voimistava kierre (tai ehkä on jo syntynytkin).

Töitä hakiessa:

- kesä- ja osa-aikatyöt: hae traineepaikkojen ja yliopiston harjoittelupaikkojen lisäksi muitakin töitä, joista voisi olla hyötyä juristina. Hyödyllisen paikan saaminen yleensä vaatii puhelinsoittoja ja avoimia hakemuksia läjäpäin. Älä jää odottelemaan vastakaikua, vaan kirjoita jo hakemusta seuraavaan paikkaan (muokkaa kuitenkin työnantajan nimi ja muut oleelliset tiedot oikeiksi joka kerta). Kaikenlaiset asiakaspalvelu- ja toimistotyöt tuovat valmiuksia, joista on hyötyä trainee- ja harjoittelupaikkoja hakiessa ja niistä taas on hyötyä juristin töitä hakiessa. Monet opiskelukavereistani ovat valmistuttuaan työllistyneet paikkoihin, joissa ovat suorittaneet harjoittelun opiskeluaikana. On hyvä hankkia kokemusta sekä yksityiseltä että julkiselta puolelta opiskeluaikana: se auttaa ymmärtämään, miten asiat kummallakin puolella nähdään, ja voi myös itse miettiä, kumpi puoli sopii itselle missäkin elämäntilanteessa parhaiten.
- käytä töitä hakiessa suosittelijoita ja kirjoita ne hakemukseen, vaikka niille ei olisi erillistä kohtaakaan. Tämä on ollut itselleni vaikeinta (tai oikeastaan suosittelijan kysyminen), mutta mikä olisi pahinta, jos kysyt pomoa/työkaveria/muuta kontaktiasi suosittelijaksi ja hän ei suostuisikaan? Niin, ei mikään. Yleensä kaikki suostuvat, ellei heillä ole periaatepäätöstä olla suosittelematta ketään, "koska sitten pitäisi suositella kaikkia, jotka kysyvät". Siinä tapauksessa voit kysyä jotakuta muuta henkilöä (tai jatkaa ilman suosittelijaa töiden hakemista, kunnes keksit jonkun muun, jolta kysyä). Suosittelijaa voi kysyä työ-/virkasuhteen päättyessä tai/ja myöhemmin uudelleen. Ensimmäisiä oman alan työpaikkoja hakiessa voit pyytää suosittelijan viimeisimmästä kesätyö- tms. paikasta.
- kysele avoimesti opiskelukavereilta/vanhoilta työkavereilta/muilta saman alan kontakteilta, tietävätkö he avoinna olevista paikoista. Monet, erityisesti määräaikaiset, paikat saatetaan täyttää ns. tiskin alta tai avointen hakemusten perusteella sopivan henkilön löytyessä. Siinä ei ole mitään noloa, että valmistumisen jommalla kummalla puolen kyselee töitä. Aktiivisuushan on hyve!
- laajenna maantieteellistä töidenhakualuetta. Älä mieti tekosyitä sille, mikset voisi tehdä niin, ainakin nuorena/valmistumisen molemmin puolin tilapäisesti. Jos sinulla ei ole autoa käytössä taloudellisista tai ekologisista syistä: vaikka yksityisautoilu saastuttaa ja on kallista, auton omistaminen on kuitenkin Suomessa yleistä ja monilla täällä on pitkiä, jopa yli tunnin kestäviä työmatkoja. Tuleeko kokonaisuutena pidemmällä tähtäimellä taloudellisemmaksi olla kotona työkkärin/kassan rahoilla vai ostaa auto ja käydä töissä saaden vähennykset verotuksessa? Auton pitämisen ei tarvitse olla loppuelämän kestävä ratkaisu, vaan keino hankkia työkokemusta sen alueen ulkopuolelta, missä julkisilla/pyörällä/kävellen tavanomaisesti voisi käydä töissä, jos haluaa asua kuitenkin samassa paikassa kuin ennen kaukana olevan työn vastaanottamista. Junalla voi kulkea pitkiäkin matkoja nopeasti, ja juna voi olla hyvä vaihtoehto erityisesti, jos työpaikalla on hyvät liukumat (ei haittaa, vaikka juna myöhästyy). Myös etätyömahdollisuudet ovat kehittyneet varmasti siitä, mitä ne olivat 15 vuotta sitten. Jos ei auton hankkiminen/sillä töihin ajaminen ole hyvä ajatus tai töitä ei ole tarjolla sopivan työssäkäyntialueen rajojen sisällä: vuokra-asunnosta pääsee lähes hetkessä eroon ja omistusasunnonkin voi vuokrata. Tuskin olisit kuitenkaan halunnut asua siinä eläkeikään asti... Hyvä seurustelukumppani/puoliso kyllä kestää ajatuksen etäsuhteesta, jos se on hintana sille, että saat oman alan työkokemusta ja sen myötä myöhemmin töitä yhteiseltä asuinpaikaltanne. Jos lapsia on siunaantunut: niin kauan kuin he eivät ole esikoulussa/koulussa, voi muuttaa helpommin paikasta toiseen, jos tilanne sitä edellyttää. Itse asiassa toisen vanhemman ollessa perhevapaalla koko perheen saattaa olla helpompi muuttaa töiden perässä, ainakin joksikin aikaa. Ei ole hyvää vanhemmuutta luopua kaikesta l. omista urahaaveistaan ainoastaan siksi, että on hankkinut lapsen/lapsia nuorena.
- vaikka olisit ollut pitkään työttömänä, älä vaikuta kyyniseltä/epätoivoiselta työhaastattelussa. Se näkyy läpi. Yritä ennemmin vaikuttaa toiveikkaalta ja positiiviselta, vaikka tilanne näyttäisi kuinka pahalta ja olisi jatkunut jo jonkin aikaa. Työhaastattelun jälkeenhän tilanne saattaa muuttua, jos vakuutat haastattelijasi. Pysy myös asiallisena ja varteenotettavana varavaihtoehtona, jos saat puhelun, että sinua ei valittu. Töihin valittuja hakee koko ajan muihin töihin, jää perhevapaille jne. ja saattaa olla, että jos olet jäänyt toiseksi tai kolmanneksi parhaaksi vaihtoehdoksi, sinulle saattaa hyvinkin tulla jossain vaiheessa uusi puhelu, jossa sinua pyydetään sittenkin töihin.
TÄRKEIN, mikä tilanne sitten ikinä onkin:
- pidä huoli itsestäsi.

Tsemppiä kaikille lukijoille työnhakuun! Mitä vinkkejä teillä on? Oletteko eri mieltä jostain kohdasta? :)

- Ieva

maanantai 3. marraskuuta 2014

Blogin nimestä

Hei!

Päätin aloittaa blogin pitämisen elämäni muutoskohdassa ja erityisesti siksi, että olen itse saanut niin usein apua blogeista, oli ongelmana sitten koiranruoan taustat (http://www.rahinaryhma.com/2005/04/markkinoinnin-voima-taste-of-wild.html), Skyrin sopivuus laktoosi-intolerantikolle (http://tb-suvin.blogspot.fi/2013/05/testissa-skyr-rahkat.html) tai Kuopion asuinalueiden maine (http://papupatasi.blogspot.fi/2011/07/minun-kuopioni-asuinalueiden-brandit.html). Minua viehättää ajatus, että voisin itse olla avuksi omilla kirjoituksillani ja toisaalta ainakin myöhemmässä vaiheessa saada lukijoilta/seuraajilta vastauksia itseäni askarruttaviin ongelmiin. :) kirjoitan pääasiassa suomeksi, mutta koiranäyttelyreissuista on tarkoitus kirjoittaa osittain englanniksi. Blogin nimi on kuitenkin englanniksi, koska se sisältää sanaleikin, jota on vaikea kääntää suomeksi.

Tässä blogin nimi atomeiksi jaettuna:

Ieva: Toiselta puolen Suomea joulukuun 2014 alussa Kuopioon muuttavan bloginpitäjän, jolla ei etukäteen ole mitään yhteyksiä Kuopioon, etunimi savoksi viännettynä.

Ievan polkka: "tunnettu laulu, jonka sanoitti juukalainen Eino Kettunen 1930-luvun alkupuolella ja jonka sävel on kansansävelmän. Etelä-Karjalassa, Savitaipaleella, sävelmää on pidetty niin omana, että sitä kutsutaan Savitaipaleen polkaksi. Melodia on pääosin sama kuin Länsi-Venäjällä, Smolenskin seudulla tunnettu kansantanssisävelmä Smolenski gusatšok (смоленский гусачок)." (Lainattu wikipediasta 3.11.2014 http://fi.wikipedia.org/wiki/Ievan_polkka) https://www.youtube.com/watch?v=sx1vZJSDNHc

Ieva's Polka: Kansainväliseksi internet-ilmiöksi levinnyt versio Ievan polkasta https://www.youtube.com/watch?v=faQSs6UBDok

Polkadots: (lasten)vaatteissa yleinen kuosi, jossa yksivärisellä pohjalla on valkoisia symmetrisiä pieniä palloja (tietääkö joku tarkemman määritelmän?).

Joka tapauksessa tervetuloa lukemaan blogiani. :) ulkoasu on vielä ns. vaiheessa, mutta sisältö ratkaisee.

- Ieva